Kaikkia väsyttää

Emäntä on ollut muutaman päivän kipeänä, joten sängystä ei ole juurikaan noustu kolmeen päivään ihailtavan äkäisen flunssan takia. Etenkin Aku ja Rokki ovat pitäneet toipilaalle seuraa sinnikkäästi, vaikka emäntää alkoikin jossain vaiheessa vaivata niiden jatkuva nukkuminen, mutta kumpikaan ei innostunut leikkimään. Ehkei leikittäjällä ollut vielä tarpeeksi voimia, jotta se narun heittely olisi edes näyttänyt hauskalta! Millakin kävi puskemassa kovalla innolla voimia korisevan emännän poskeen, ja löytyipä Misukin välillä sängystä nukkumasta muiden jatkona.

Emäntä oli jo sen verran voimissaan, että sänkykin on pedattu!

Välillä täytyi vahtia naapureiden touhuja

... ja välillä ihan vain lämmittää kuumeista potilasta

Suosikkilelu kainalossa on hyvä nukahtaa :)

Lauantaina oli jo sen verran voimia (tai mökkihöperyys uhkasi iskeä), että kävimme emännän vanhempien luona sukulaisia moikkaamassa. Loppupäivän olikin melko väsynyttä porukkaa, mutta oli mukavaa nähdä näitä sukulaisia pitkästä aikaa!

Misun entinen lempipaikka, eli televisiotasolla digiboksin päällä makoilu, jäi pitkäksi aikaa tauolle. Nyt se on kuitenkin löytänyt jälleen mielipaikkansa ja tälläkin hetkellä nukkuu digiboksin päällä niin tyytyväinen ilme naamallaan, ettei paikan mieluisuudesta voi erehtyä. Vähän alkaa boksi olla liian pieni, mutta suurin osa kissasta mahtuu sen päälle hyvin.

Letkeesti ;)

Se inhottava postaus

Meillä eletään jälleen hermoja raastavaa aikaa, sillä Misu on kiimassa. Sen laskujen mukaan talouden (edelleen) ainoa sulhasehdokas on Rokki, jonka liehittelyssä pikkukisu on ottanut järeät otteet käyttöön: se käy hermostuttuaan lähes kynsin ja hampain päälle, kun Rokki ei ymmärrä naisellisen hienovaraisia vihjeitä. Olemme kuitenkin isännän kanssa puhuneet Misun steriloinnista, sillä pikku-Misuja ei ole tähän maailmaan tulossa - niin suuri vääryys kuin se onkin. ;)

Mutta tästä päästään ylipäänsä kissoihin ja niiden aivoituksiin. Nykyään kissanvessa on kylpyhuoneessa, sillä aamuna jos toisenakin saattoi astua järkyttävän suureen pissalammikkoon, mikäli erehtyi silmät ummessa rymyämään pikkuvessaan. Touhu alkoi jo huhtikuun lopulla, kun meillä maalattiin muun muassa pienemmän vessan seinät ja lattialla oli alusta, jossa kissat kävivät asioillaan, vaikka se laatikko oli vieressä (joskin vain eteisen puolella)... Kaveri ehdotti sitten käyttämään tavallisen puhdistusaineen sijaan esimerkiksi eläinkaupasta saatavaa tököttiä, jonka pitäisi ehkäistä myöhemmin lattialle pissailu: ei onnistunut. Suljimme sitten pikkuvessan kissoilta, kannoimme hiekkalaatikon kylpyhuoneeseen ja juhlimme, kun pissailu hiekkalaatikon ulkopuolelle loppui siihen!

"Mut ei mulle voi olla vihane!"

Eläinten kanssa vaan ei pitäisi ikinä juhlia liian aikaisin. Tällä kertaa jompikumpi (tai miksei molemmatkin, mutta epäilemme suuresti Misua) on keksinyt pissata keittiön nurkkaan. Niitä jälkiä on siivottu ainakin emännän puolesta melkein kiukkuista itkua tuhertaen muutama aamuna, mutta nyt Misun kiiman aikana touhu on vain lisääntynyt. Tässä on lueskeltu jonkin verran vinkkejä siitä, mitä asialle kannattaisi tehdä, ja todennäköisesti ostetaan mahdollisimman nopeasti toinen hiekkalaatikko ja annetaan sen olla keittiön nurkkauksessa pari päivää ennen kylpyhuoneeseen siirtämistä. Isäntä ei kyllä ollut innoissaan siitä, että keittiössä olisi kissanvessa, eikä emäntäkään hypi riemusta... Mutta parempi se ratkaisu on, kuin jatkaa tällä linjalla. Olemme miettineet toista hiekkalaatikkoa siksi, jos Misun mielestä nykyinen haisee liikaa Millalta, vaikka se puhtaana pidetäänkin. Yli vuoden tuntemisen aikana se ei ole kuitenkaan aikaisemmin harrastanut tällaista (ellei lasketa mukaan sitä ensimmäistä viikonloppua meillä, kun isäntä antoi pikkukissan hoitoon ja se hädissään pissasi nurkkiin eikä uskaltanut samalle laatikolle Millan kanssa). Kumpikin kissa vaikuttaa hyvinvoivalta, terveeltä ja ruokahalu on normaalia. Vettäkin on tarjolla jatkuvasti, joten emme oikein ymmärrä, mistä tämä voisi johtua.

Pissajuttujen lisäksi voisi todeta, että niitä kakkojakin on löytynyt hiekkalaatikon vierestä.

Sen lisäksi emäntä on tällä viikolla siivonnut kissan karvapallon matolta ja tänään on pesty ikävästi tuoksahtavat verhot ilmeisesti Rokin takia ja pyykkikoneessa pyörii tällä hetkellä päiväpeitto, jolta löytyi tänään hauskan iso karvapallo ja hieman mössöytynyttä ruokaa.

Vieläkö tekee kissaa mieli? Pitää varmaan seuraavaksi tehdä söpömpi postaus, ettei todellisuus käy liian karuksi. ;)

Akun iltavilli

Voiko tähän edes paljoa sanoa... No, tässä vinkki vieraille siitä, miksi meillä on joskus sohvatyynyt lattialla. Taustakolinaakin on hieman, kun isäntä ei tiennyt epätoivoisesta kuvausyrityksestä. ;)

Uusia vermeitä

Jo keväällä kävi mielessä, että Rokin kanssa voisi käydä joskus pyörälenkeillä. Pelkän remmin kanssa moinen ei tosin onnistuisi, sillä innoissaan se kuitenkin vain juoksisi pyörän alle tai eteen, joten emäntä alkoi katsella sopivaa pyöräilytalutinta. Melko laiskaa se etsiminen oli, sillä vasta eilen lähti pyöräilytalutin tilaukseen. Sen lisäksi mukana tulee uusi alusta parvekkeelle, koska aikaisempi lojuu nykyisin häkissä suojana (ja sitä edeltävä nakattiin jo roskiin) ja koska emäntä on harvinaisen heikko "tilaa vielä x eurolla, niin saat ilmaiset toimituskulut!" No, sopiva alusta on ollut etsinnässä - vaikka ihan hyvin me on pärjätty ilman sellaistakin...

Pyöräilytaluttimesta kirjoittelemme enemmän, kunhan sitä päästään kokeilemaan. Vaikka Rokilla on energiaa kuin pienessä kylässä, aloitellaan kuitenkin rauhallisesti ja pienillä pyrähdyksillä. Todennäköisesti joudutaan myös opettelemaan pyörän vierellä liikkumista, sillä remmin kanssa ei tosiaan ole uskallettu moisille lenkeille. Toivottavasti yhteistyö alkaa sujua ja pääsemme käymään edes pienillä lenkeillä pyörän kanssa, niin Rokki saisi purkaa energiaansa vauhdikkaammin kuin Akun rinnalla tallustelemalla. ;)

Uuden vempeleen kaveriksi piti tietenkin ostaa valjaat! Käytiin Mustissa ja Mirrissä eksyneenä ihmettelemässä valjaita, ennen kuin myyjä ehti auttamaan. Väriä kysyttäessä totesin vain, ettei saa olla pinkki, ja isännän eka kommentti uusista valjaista liittyikin niiden väriin ja siihen, että onko tuo punainen sen miehekkäämpi. On ainakin sävy sävyyn pannan kanssa! Valjaita on kokeiltu lyhyen iltalenkin ajan ja Rokki kävelee niiden kanssa reippaasti. Pääasiassa noita ei kuitenkaan tulla käyttämään kuin mahdollisilla pyörälenkeillä, sillä ne takuttavat tukan melko reippaasti.

Viikonloppuna Oulussa oli jälleen parin näyttelyn vuoro, ja mekin pyörähdimme paikan päällä sunnuntaina - joskin vain turisteina. Meinattiin ensin jättää pojat kotiin, mutta lähdettiin sittenkin aamulla porukalla bussipysäkille ja sitä kautta Äimärautiolle. Pojat olivat hienosti koko bussimatkan ajan, vaikka niitä ohikulkijoita pitääkin aina ihan pikkuisen nuuhkaista. Näyttelypaikalla se riemu sitten vasta repesikin ja Rokki on piipannut koko rahan edestä oikein ahkerasti. Joka puolella oli kivoja koiria, joiden kanssa ei kuitenkaan päässyt leikkimään, vaikka miten piti mekkalaa. Aku sen sijaan käveli kiltisti perässä ja loppuajan piilotteli isännän turvallisessa sylissä, sillä suuri määrä outoja ihmisiä ja koiria kaikkine äänineen ja hajuineen näytti olevan liikaa ukolle pitkän tauon jälkeen. Hetken aikaa emännän piti ihastella salukikehää ja vakuuttaa isäntä siitä, että se seuraava koira joskus tulevaisuudessa on sitten saluki. Tehtävä onnistui!

"Jo riitti. Oot ottanu jo miljoona kuvaa!"

Tarkkasilmäinen saattaa hoksata, että Akullakin on uusi panta kaulassa. Näyttelyalueelta löytyi herralle kunnon nahkapanta, kun aikaisempi vaaleansininen alkoi olla jo hieman rispaantunut. Ikävä kyllä Akusta ei ole tuon parempia kuvia uuden pannan kanssa, sillä illalla ei vain jaksanut enää poseerata, kun tohelo emäntä ei heti ekalla kerralla onnistunut... eikä edes toisella.

Näyttelyiden jälkeen kävimme vielä emännän vanhempien luona. Paikalla oli myös emännän veljentytöt (2v & 8kk), joita kumpaakin näyttää suuresti huvittavan tämä koirakaksikko. Vanhempi osaa jo odottaa poikia kylään ja haluaisi kovasti silittää, vaikka välillä ujous viekin voiton ja tohelon riehakkaat koirat hieman jänskättävät. Pari palaa pullaa saattoi kuitenkin livahtaa tytön antamana Akun ja Rokin suuhun... Nuorempi tyttö sen sijaan on pysynyt vielä turvallisen välimatkan päässä koirista, mutta kovasti häntäkin naurattaa hassut koirat, ja välillä piti jäädä oikein silmät suurina ihmettelemään esimerkiksi Akun suuria korvia. :)

Nahkakorva

Nyt riitti. Rokki ei ole ilmeisesti tutustunut kovin huolella kiinanharjakoirien rotumääritelmään, jossa sanotaan, että puuterihuiskuilla sallitaan luppakorvat. Vaikka Rokki onkin melko karvainen naku, ei se silti vielä oikeuta roikuttamaan korvia jatkuvasti. Korvia on aikaisemmin yritetty keventää vähentämällä karvamäärää, mutta se ei ole oikein auttanut. Tänään emäntä sitten tarttui saksiin ja trimmeriin, ja yritti parhaansa mukaan tehdä korvista kevyet ja karvattomat. Lähempää tarkastelua tuo korvien villi trimmaus ei ehkä kestä, mutta kauempaa katsottuna lopputulos on ok (kunhan on päässyt yli ensimmäisestä reaktiosta eli hillittömästä kikatuksesta :D). Nyt vain odotellaan, minkä verran karvaa nuo korvat jaksavat kunnolla kantaa ja pyritään pitämään korvat siinä kuosissa. Jonkin aikaa mennään kuitenkin näillä kesäkorvilla.

Korvat pysyvät ilman karvoja pystyssä oikeastaan koko ajan, vaikka aluksi pitikin vähän luimuilla. Emäntä oli Rokin mielestä epäilemättä korvia trimmatessaan maailman surkein koiranomistaja, tai niin surulliselta ja pettyneeltä Rokki ainakin näytti. Kyllähän noihin nahkalärpäkkeisiin tottumiseen menee hetki, mutta parempi tällainen ratkaisu on.

Trimmeristä loppui puhti sopivasti korvien trimmauksen lopulla, joten saimme hyvän syyn jättää poikien trimmaaminen myöhempään ajankohtaan. Heh... :)

Hellyydenkipeä kiusanhenki

Millasta on viime aikoina tullut todella hellyydenkipeä, mikä ihmetyttää emäntää. Kaikkien näiden vuosien aikana Millan rakkauspuuskat ovat ajoittuneet niihin aikoihin, kun maha huutaa tyhjyyttään, mutta nyt se saattaa tulla kiehnäämään ruoan saatuaankin!

Tällainen on siis viime aikoina rojahtanut isännän paikalle äkkiä ennen kuin isäntä ehtii siihen. Lopulta Milla joutuu kuitenkin makuuhuoneesta pois ja etsimään jonkin muun paikan, sillä meillä pysyy makkarin ovi öisin kiinni yleisen rauhan takia ja levottomuuksien välttämiseksi. Nyt eläimet rauhoittuvat paremmin nukkumaan, kun varsinkaan Rokki ei voi jokaisen Misun aiheuttaman rapsahduksen takia juosta kunniakierrosta koko asunnossa ja hypätä sitten muiden päälle takaisin sänkyyn.

Emännän vanhemmat kantoivat meille suurehkon huonekasvin. Kasvin lajista ei tosin ole tietoa (se kyllä saattoi tulla ilmi, mutta ei jäänyt mieleen...), mutta vanhemmat vakuuttivat, ettei se ole myrkyllinen laji - ja hyvä niin. Kasvin alaoksia on jo trimmattu ja varoitinkin vanhempia siitä, että todennäköisesti Misu käy parturoimassa kasvia paremmaksi. En sitten tiedä onko Misu tehnyt tällä kertaa pahojaan yhtään, vai onko maistelijana toiminut Milla: yksi päivä leikin poikien kanssa olohuoneen matolla, ja yhtäkkiä Milla päätti maistaa yhtä lehdistä. Nopeasti älähdin siihen (lemmikkien kanssa kasvaa reaktionopeus!) ja lehti jäi sillä kertaa rauhaan. Hetkeksi.

Ei lehtiä kuitenkaan ole syöty, vaan ripoteltu nätisti ympäri olohuonetta. Myös mullan "suojana" olevia kiviä ja simpukoita on aseteltu uudestaan. Kuka lie on keksinyt, ettei emännällä ole minkäänlaista silmää sisustukselle ja somistamiselle...

Meidän kesähuone

Eli parveke, joka tosin odottaa lasitusta... Ehkä sitten joskus!

Entiset asukkaat olivat jättäneet parvekkeelle pari mattoa, jotka kannoimme keväällä roskiin. Ne olivat jo melko törkyisiä ja tiedossa oli hieman parempi ratkaisu, sillä isä oli luvannut tuoda heiltä ylimääräiset laudat meidän parvekkeelle. Samalla keittiössä hieman ylimääräisenä pyörinyt penkki tuotiin pihalle (vaikka kissat saattoivatkin aavistuksen ottaa nokkiinsa, sillä kumpikin tykkäsi nukkua penkillä selkä lämmintä patteria vasten).

Kuvissa näkyvä peite on myös vanhemmilta saatu. Äiti on ommellut pojille alustan jostain peitosta, joka on ollut menossa roskiin ja kannoimme sen lopulta tänne. Mukavampihan tuossa on makoilla kuin pelkällä puulla - kuten kuvista näkee ;)

Jokainen elukka tykkää olla parvekkeella hyvinä päivinä, vaikka niitä ei voikaan jättää sinne ilman valvontaa. Meillä ei tosiaan ole lasitusta ja vaikka kissat eivät ole osoittaneet mielenkiintoa kaiteelle hyppimiseen, emme kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä, että ne joskus kokeilisivat ja tipahtaisivat alas. Asumme kuitenkin kolmannessa kerroksessa ja vaikka pudotuksesta selviäisikin ilman minkäänlaista vahinkoa, ei ainakaan emännän sydän kestäisi moista yllätystä; puhumattakaan sitten siitä etsimisestä, jos kissat ehtisivät pihaa kauemmas. Parvekkeen ovea ei siis pidetä auki ilman, että siellä on joku kaksijalkainen vahtina. Akukin tarvitsee vahtia lähinnä siihen, ettei se grillaa itseään auringossa liian pitkään ja muistaa käydä myös varjossa välillä viilentymässä ja juomassa. Se on auringon suhteen aavistuksen tomppeli ja sinnittelee kyllä viimeiseen asti lämmössä sen kerran, kun sitä on tarjolla. Rokilla on sen verran vauhti päällä, ettei se ehdi kauan aikaa maata samassa paikassa!