Ensimmäisen hellepäivän riemua

Tänään on saatu nauttia vuoden ensimmäisestä kuumasta päivästä. Kävimme koirien kanssa lenkkeilemässä ja syömässä jäätelöt, joista pojatkin saivat tietenkin pienet maistiaiset. Aku olisi selvästi halunnut ihan oman jäätelönsä, sen verran sinnikkäästi se yritti emännän jäätelön ahmia.

Parvekkeella oli melkein ruuhkaakin, kun se päivän mittaan lämpeni ja eläimet kerääntyivät nauttimaan lämmöstä. Auringon kääntyessä parvekkeelle täytyi kuitenkin ottaa eläimet sisälle ja laittaa ovet ja verhot kiinni, sillä muuten kukaan ei pystyisi olemaan tässä asunnossa... Pojat - ja etenkin Aku - eivät myöskään osaa aina säädellä sitä, kauanko kannattaa maata auringossa ja milloin täytyy käydä hetken aikaa vilvoittelemassa. Muistissa on edelleen muutaman vuoden takainen eläinlääkärireissu, kun Akun nahka kärähti vapun aikoihin auringossa maatessa. Sitä ei aiota kokea enää uudestaan!

Uuden kodin (rauhallista!) arkea

Olemme asuneet nyt melkein kaksi kuukautta uudessa kodissa ja uudella alueella. Meistä jokainen on viihtynyt täällä mainiosti, vaikka koirien - ja etenkin Rokin - sopeutuminen epäilytti ensin. Edelliseen asuntoon se tuntui sopeutuvan aika hitaasti ja toisinaan asunnosta kuului ulinaa ja haukkumista eläinten ollessa keskenään ennen kuin se tottui paikkaan kunnolla. Pari ensimmäistä viikkoa kuljimmekin korvat höröllään odottaen, koska tuttu ulina kuuluu taas, mutta ihme kyllä minkäänlaista ääntä ei ole kuulunut! Alussa täytyi kyllä nukkua muiden kanssa, mutta nykyään uskaltaa ummistaa silmät jo yksinkin.

Lenkkeilyn ja seikkailujen ohella on täytynyt harrastaa kunnolla nukkumistakin ;)

Akukin juhli 7-vuotissyntymäpäiviään 16.4 eli reilu kuukausi sitten, mutta suomalaisen miehen tapaan herra ei pitänyt turhaa melua merkkipäivästään. Juhlimme sen sijaan omalla porukalla piknikillä, jonne oli pakattu synttärisankarille ja Rokille evääksi maksalaatikkoa ja nakkeja. Hyvin näytti maistuvan! Itseasiassa niinkin hyvin, että päivänsankari olisi halunnut syödä muidenkin juhlijoiden ruoat...

Seikkailemaan!

En ole varma onko syypäänä kevät vai uudet lenkkimaastot, mutta olemme viihtyneet aiempaa paremmin lenkkipoluilla - mikä on tietenkin hyvä asia! Säät ovat suosineet aikalailla ja vaikka Oulussa ei ole aivan pääkaupunkiseudun hellelukemiin vielä ylletty, on jopa pahin tietämäni vilukissa eli Aku ulkoillut ilman rihman kiertämää. Vanhoja kuvia katsellessa totesin, että joinain vuosina haalari on pysynyt tiukasti päällä toukokuuhun asti, ja edelleen joudumme sitä välillä käyttämään. Rokki sen sijaan ei ole yhtä herkästi palelevaa sorttia ja sen lisäksi poika on kasvattanut taas melkoisen runkokarvan itselleen parin kuukauden aikana, joten se ei juuri enää haalaria käytä. Koleimpina aamuina ja iltoina sekin joudutaan vielä pukemaan kunnolla, mutta päivisin poika painelee menemään joko ilman vaatteita tai enintään liivin kanssa.

Ja millaista vauhtia paineleekaan! Olemme käyttäneet fleksejäkin aiempaa enemmän, sillä olemme välillä kuljeskelleet nurmikolla ja Rokki rakastaa jahdata käpyjä ja keppejä. Välillä sille ei tarvitse edes nakata mitään, vaan poika pinkoo villinä ympyrää ihan vain juoksemisen ilosta. Aku sen sijaan on toisinaan näyttänyt arastelevan fleksiä eikä sillä vauhtijalka vipata muutenkaan samaan tahtiin kuin Rokilla, joten ukolla on ollut useammin käytössä pelkkä remmi - eikä se ole Akua vaikuttanut haittaavan lainkaan.

Olemme käyneet myös koirapuistoissa ahkerammin tämän kuukauden aikana kuin koskaan aikaisemmin! Toinen koirapuisto näkyy asunnon ikkunoista ja toinen sijaitsee Hupisaarilla, jonne kävelee lyhyessä ajassa. Hupisaarten koirapuisto on ollut mieluisampi, sillä se on puistomaisempi verrattuna naapurissa olevaan aitaukseen, jonka laidoilta löytyy pari puuta. Pojat kun mieluummin kulkevat kirsut maassa hajujen perässä eivätkä juurikaan juokse, joten Hupisaarten puisto on jännempi. Rokki intoutuu spurttailemaan useammin kuin Aku, vaikka onpa sekin pari kertaa innostunut oikein kunnolla revittelemään :)

Joenvarren maisemat ovat tulleet meille tutuiksi kävellen sekä piknikillä ja Hupisaarilla olemme kierrelleet useaan otteeseen - kummassakin paikassa Rokkia on viehättänyt vesi enemmän kuin aikaisemmin! Ehkä se intoutuu tänä kesänä ihan uimaankin, jos jo nyt on uskaltanut kastella tassunsa kepin takia...?

Niin kauhean suuri maailma...

Veljentyttöni kävi yhtenä aurinkoisena kevätpäivänä kylässä äitini kanssa, joten puimme kissoille valjaat ylle ja lähdimme käyttämään niitä pihalla ihmettelemässä maailmaa. Millalle valjailla käyskentely on tuttua hommaa eikä sitä pelottanut kävellä pyörätienkään vieressä, vaan se keskittyi jänniin hajuihin ja ruohon syömiseen. Vanhalla rouvalla ei itseasiassa ollut mikään kiire sisälle, vaan se olisi viihtynyt alhaalla paljon kauemminkin. Annoinkin Millan fleksin äidilleni, sillä jos jompikumpi kissoista yrittäisi peloissaan valjaista karkuun, se ei olisi ainakaan Milla. Halusin itse pitää huolen siitä, että Misu olisi tallessa ulkoilun jälkeenkin.

Ja se oli ihan fiksu veto. Misu oli aivan kauhuissaan ja huusi kuin syötävä jo hississä, sillä sille kaikki oli uutta ja pelottavaa. Yritin saada sen pois aukealta pihalta puiden väliin, jotta se ei tuntisi oloaan niin turvattomaksi, mutta ei se auttanut. Misu olisi halunnut piiloutua autojen tai parvekkeen alle. Emme lopulta olleetkaan ulkona kauaa Misun takia, mutta pari kuvaa ehdin sentään räpsäistä, ennen kuin koppasin kissat kainaloon ja piilouduimme takaisin turvallisesti neljän seinän sisälle.

Pieni palo ulkoiluun taisi kuitenkin syttyä, sillä loppuillan ja yömyöhään asti Misu kävi aina välillä huutamassa ulko-oven edessä ja jopa nukkui siinä vieressä. Käymme varmasti ihmettelemässä maailmaa vielä myöhemminkin kissojen kanssa vähän aikaa kerrallaan, jotta Misu tottuu rauhassa ja oppisi nauttimaan tuostakin touhusta.

Kodin suosituin huone

Ei ole kovin vaikeaa arvata, mikä uudessa kodissa on kissojen - ja etenkin Misun - lempipaikka. Aina kun joku avaa parvekkeen oven edes hetkeksi, Misu säntää sinne makoilemaan. Lasituksen ansiosta oven voikin huoletta jättää auki ja antaa eläinten kulkea parvekkeella miten lystäävät ilman, että minkäänlaisia vahinkoja sattuu. Parvekkeen sisustuksesta (jos tuota nyt voi sisustukseksi sanoa...) huomaakin, että se on aika pitkälti eläinten ehdoilla varustettu. Sieltä löytyy kissojen kiipeilypuu, kaksi häkkiä ja eläinten tyyny. Ihmisille siellä on sen sijaan vain kaksi risaa tuolia, jotka myös ovat pääasiassa kissojen käytössä... :) Toivottavasti kesän mittaan sinne saadaan kaksijalkaisillekin jotain ehjää! Ja kissoille uusi kiipeilypuu, sillä nykyinen ei yllä lasituksen tasolle, eli tytöt eivät pääse seuraamaan pihan tapahtumia. Korkeampi kiipeilypuu olisi varmasti mieluinen ostos, sillä ikkunanlaudoilta pihan elämää on kuitenkin kiva seurata.

Pojat ovat viihtyneet parvekkeella pääasiassa vain häkeissä järsimässä luita, mutta eivätköhän nekin tule viettämään siellä enemmän aikaa, kunhan kesä ja lämpö saapuvat. Toistaiseksi niiden mielestä paras paikka uudessa kodissa on ollut makuuhuoneen sänky, sillä siihen paistaa sopivasti aurinko monta tuntia päivän aikana, eli siinä saa parhaimmat mahdolliset päikkärit!