Lomailijoiden juhlaa

Rokin mielipide korvien oikeasta asennosta

Meillä nautiskellaan edelleen ammattikorkeakoulun suomasta joululomasta, ja omistajan kiireettömyyden takia päivät ovatkin olleet melko rauhallisia - ja samanlaisia. Kovin paljoa pojat eivät ole joutuneet muistuttelemaan itseään siitä, miten kotona ollaan yksin, mutta pieniä harjoituskertoja olen onneksi saanut aikaan (eli olen jaksanut käydä muuallakin ilman koiria). Rokki on tosin ollut täällä kahdestaan Millan kanssa ainoastaan kerran ja silloinkin vain parin minuutin verran, kun käytin Akun yöllä ulkona ja pikkuherra oli jo ehtinyt kastella kylpyhuoneen maton. Taisimme käväistä pihalla niin nopeasti, ettei rokkari edes tajunnut alkaa kaivata meitä.

Meillä päivät sisältävät siis pääasiassa leikkimistä ja nukkumista. Rokkia ei voi vielä käyttää pidemmillä lenkeillä ennen viimeisiä rokotuksia, enkä kehtaa jättää pentua kovin pitkäksi aikaa täysin yksinkään Millan armoille. Välillä joku on tosin ollut Rokin seurana, joten olemme päässeet Akun kanssa pidemmälle lenkille. Eilenhän pojat muuten ilahduttivat kissamme ankeaa arkea: ne juoksivat, riehuivat ja ärisivät niin kovasti, että arvon kuningattarella paloi hermot. Milla sähisi, pörhisteli, hyppi kohti ja juoksi piiloon ajettuaan ensin pojat pois keittiöstä, mutta herrathan ottivat sen pääasiassa leikkinä... Vähän taisi jänskättää Rokkiakin kun pari kertaa isompi mouruaja juoksee perässä, mutta heti Millan rauhoituttua se oli taas kimpussa haistelemassa ja tökkimässä. Vieläkään kisu ei ole opettanut pentua talon tavoille lyönneillä, mutta veikkauksia otetaan vastaan! Lauman pomon niin päätettyä totesin kuitenkin, että taitaa olla paras alkaa poikienkin nukkua:

Näin meillä siis nukutaan. Sohvalle kasataan päiväpeitto ja pari vilttiä, jolloin Aku saa möyriä pesänsä päiväpeiton sisään (sen on aina pakko nukkua peittojen alla) ja Rokki majoittuu puolestaan peittojen päälle (se ei tykkää siitä, että yritän piilottaa senkin viltin alle luullen, että reppana paleltuu muuten...). Toisinaan Rokki tosin majoittuu Akun päälle, jolloin peittokerrosten alta alkaa kuulua pahaenteistä murinaa. Toistaiseksi rokkikukko ei ole havainnut, että kuka murisee ja missä...

Silmänisku kaikille tyttösille!

Kävimme myös Rokin kanssa sen sijoittajan luona pienillä harjistreffeillä ennen uutta vuotta. Akua en raaskinut ottaa mukaan, sillä outo paikka sekä monta vierasta ihmistä ja koiraa pienessä tilassa tuskin innostuttaisivat sitä, mutta Rokki sen sijaan oli innoissaan. Se oli valmis leikkimään kaikkien paikalla olleiden koirien kanssa, mutta lopulta vain velipoika intoutui leikkimään kunnolla pojan kanssa. Samalla reissulla Rokki saatiin myös ajeltua, sillä oma trimmerini ei vain jaksanut noiden karvojen yli... Poika on todella karvainen tapaus, ja siinä missä Akua trimmatessa saa etsiä niitä ajeltavia karvoja, Rokin kohdalla saa rauhassa hukkua pieniin karvoihin. Ihan oikeasti.

Ehdimme myös hetkeksi Jannin kanssa innostua, sillä rokkikukon korvat pysyivät hyvin pystyssä! Väsyneenä ne hieman lurpsuivat milloin mihinkin suuntaan, mutta pirteänä myös korvat sojottivat täysin eikä melkein (kuten yllä olevasta kuvasta näkee). Ikävä kyllä intoa kesti vain muutama päivä, jonka jälkeen Rokki päätti pitävänsä aikaisemmasta tyylistään enemmän eikä enää nostanut korviaan. Tällä hetkellä pennut korvat sojottavat jälleen teipattuna kohti kattoa ja pidän peukkuja pystyssä, että näiden teippien jälkeen tätä ei enää tarvitsisi tehdä. Ei sillä, että teippaus erityisen rankkaa olisi, mutta ilman teippejä ja korvat pystyssä se saa kyllä aina hymyn huulille kun soheltaa lelu suussa luokse. Pieni lepakko!

Hei määki tahon nähä kuka sielä mennee!

Mikäs tää väläyttelevä homma on?

Uusi vuosi meni meillä rauhallisissa merkeissä. Ensimmäisen kerroksen asukkina pidän verhoja muutenkin pääasiassa kiinni, mutta rakettien alkaessa paukkua meillä oli myös radio ja televisio päällä. Milla piiloutui aluksi pariksi tunniksi sängyn alle, mutta lopulta neiti uskalsi pois ja löhöili lopun ajan kuten normaalistikin vailla mitään pelkoa. Akua raketit eivät ole ikinä pahemmin pelottaneet, joten sen kanssa uskalsin käydä pienen lenkinkin iltasella, ja muiden ollessa rauhallisia ei Rokinkaan tarvinnut pelätä. Ulkona käydessään se kyllä jämähtyi katsomaan aina kun jossakin pamahti, mutta ei stressannut turhia vaan hoiti hommansa ja palasi sisälle leikkimään.

Ossaan se määki!

Tässä kuussa tosiaan hommataan rokotukset kuntoon, jolloin Rokkikin pääsee pidemmille reissuille ja aloittamaan muun muassa näyttelytreenit Jannin kanssa! Sieltä meidän pieni kehien kingi alkaa muodostua. Kovasti odottelen myös kelien lämpenemistä (aivan normaalia tammikuun alussa) tai sitä, että rokkikukko kasvaisi lainassa olevaan haalariin sopivaksi. Ei niitä pidempiä lenkkejä kehtaa aloittaa ilman kunnon vaatetusta.

Sohvakuvista sen verran, että meillä Milla ja Aku ovat aina tykänneet katsella maailman menoa ikkunasta - kukapa nyt ei siitä pitäisi! Myös Rokki on oppinut hyppäämään sohvan selkänojalle, ja ensimmäisinä kertoina juoksinkin sydän syrjällään pelastamaan sen varmalta tippumiselta ja jalkojen katkaisemiselta. Rokissa on kuitenkin enemmän akrobaatin vikaa kuin uskoinkaan, sillä vielä kertaakaan se ei ole siitä tipahtanut lattialle, vaan kääntyy rauhassa ja loikkaa takaisin sohvalle ja sitä kautta pois. Ei noiden koirien kyllä tarvitsisi selkänojalla makoilla ihan vain minun mielenrauhani vuoksi, mutta mitäpä sitä apinoille voi tehdä...