Surkun poissaolo saattoi kuitenkin hieman rentouttaa tilannetta, vaikka vieläkään Dronttia ei otettu avosylin vastaan. Etenkin Rokki oli väsynyt ja kärttyinen pienen vieraan tungettelusta omassa kodissa, mutta Kempeleessä vanhempiemme luona Rokki antoi Drontin jopa pyllähtää viereen nukkumaan ja ne melkein löivät leikiksi! Välimatkaa kahden toisiaan leikkiin yllyttävän koiran välillä oli metri, mutta jopa Rokki haastoi ja härnäsi Dronttia hetken aikaa hippaan. Drontti oli ajatukseen sen verran ihastunut ja juoksentelun alkaessa oli luonnollisesti vinttikoirana niskan päällä, jolloin Rokilta loppui kärsivällisyys ja leikki loppui lyhyeen. Siitä huolimatta oli mukava nähdä, että Rokki viitsi edes lämmitellä noiden kahden suhdetta eikä vain kärtynnyt koko aikaa. Aku sen sijaan suhtautui vieraaseen edelleen melko välinpitämättömästi, vaikka rupesikin urisemaan, mikäli nuorempi roikkui liikaa lahkeessa eikä tajunnut pitää välimatkaa pappaan.
Drontti suoritui näyttelyviikonlopusta erinomaisesti. Sunnuntaina poika sijoittui paras uros -kehässä ja sai myös varasertin. Omaa jaksamista verottaa välillä melko ikävästi tämä raskauden loppuvaihe, joten sen kummemmin emme näyttelyalueella oikeastaan kierrelleet. Lauantaina leiriydyimme retkijakkaran kera kehän laidalle ja pois lähtiessämme kävimme nopeasti katsastamassa myyntikojut, mutta sunnuntaina jaksoimme sentään käväistä huokailemassa salukien kehän laidalla, kun kehät olivat melko lähekkäin. Onneksi italianvinttikoirien kehän jälkeen oli vuorossa espanjanvinttikoirat ja sloughit, joten jäimme kehän jälkeen vielä hetkeksi ihastelemaan niitä. Vielä joskus löytyy tästäkin huushollista niitä salukeja ja slougheja... Kiinanharjakoirien kehää en jaksanut edes käydä katsomassa, vaikka sunnuntaina olikin aluksi tarkoitus käydä pyörähtämässä kehän laidalla. Viikonloppu kuitenkin verotti voimia sen verran, että eilisen erittäin väsyneen ja saamattoman päivän perusteella sanoisin, että sen kehän skippaaminen taisi olla ihan hyvä idea.
Myyntikojuista nappasin kuitenkin meidänkin pojille tuliaisia. Pojat saivat kaksi herkkupussia, joista toisesta löytyy kanaa ja toisesta possua. Sen lisäksi leluvalikoimaa täytyi hieman laajentaa, kun ne raatolelut ovat meilläkin todettu ihan huipuiksi leluiksi! Koirilla on paitsi hauskaa niiden kanssa, niin ne eivät myöskään ole vieläkään nyhtäneet yhtäkään raatoa täysin rikki. Vanhin noista leluista on reilu vuosi sitten ostettu eikä sitä ole tarvinnut paikata kertaakaan, kun taas täytetyt pehmolelut täytyy vuoden aikana paikata lukemattomia kertoja ja lopulta heittää roskiin.
Tässä nämä poikien karvaiset adoptiolapset! Vasemmalta oikealle mennään aikajärjestyksessä. Vaalein raato on ostettu Kittilän markkinoilta viime vuoden heinäkuussa, ruskean nappasin mukaan samalla reissulla muistaakseni Sodankylän Säästökuopasta kun ensimmäinen raato osoittautui niin ihanaksi leluksi. Kaksi jälkimmäistä onkin sitten näyttelyviikonlopulta. Pantteri eroaa näistä muista sisällöltään, sillä se rapisee kovasti. Rokki ei oikein pidä tästä rapisevasta lelusta ja itseasiassa näyttää hieman jopa kammoavan sitä, mutta Akusta on hauska riepotella sitä. Ilmeisesti raatoa on kivempi mussuttaa ja kirputtaa kun se on karvainen, joten uusi valkoinen lelu on kulkenut kummankin koiran suussa. Näistä ehdoton ykkönen on kuitenkin tuo eka, josta meinaa välillä tulla jopa tappelu. En tiedä mikä siinä on niin fantastisen ihanaa muihin verrattuna, mutta hyvä kun kelpaa!
