Ja se muuten näkyy, etteivät Aku ja Rokki ole tottuneet kunnon luihin pennusta asti eikä niillä herkutella usein, sillä kumpikaan ei oikein osaa syödä niitä! Aku on niin ahne, ettei se malta pureskella oikein mitään, vaan hotkaisee nappulat, lihat ja muut herkkupalat mahdollisimman nopeasti, että saisi pian lisää. Ikävä kyllä se ei ole kahdeksankaan vuoden aikana oppinut, ettei siitä ole mitään hyötyä. Rokki sen sijaan on aivan toisesta ääripäästä: se maistelee, pureskelee ja jopa pohtii kauemmin, että kannattaako jotain syödä ja jos kannattaa, niin miten. Näistä syistä luita täytyy oikeastaan pidellä kummallekin, ettei Aku hätäpäissään hotkaise luuta ja jotta Rokki pureskelisi luutaan kauemmin eikä jättäisi sitä saman tien kylpyhuoneen lattialle lojumaan (jotta Aku voisi sen sitten imaista kurkkuunsa tehokkaan imurin tavoin...).
"Miten niin mää söin jo omani?" |
Hieman jännityksellä seurasimme mitä poikien mahat tykkäävät näistä herkuista, että uskaltaako niitä tarjota lisääkin. Kummallekin olisi kyllä maistunut vielä santsikierroskin, kunhan vain joku jaksaisi pitää kuolaisista luista kärsivällisesti kiinni! Ehkä seuraavalle koiralle opetetaan luiden kaluaminen nuoremmalla iällä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti