Pikkukisun seikkailut

Pitäisiköhän Misulle tehdä pian oma tunniste blogiin, kun sekin tuntuu esiintyvän täällä jonkin verran... :D

Moni ei ole uskonut, että Milla täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Jenkkakahvoista huolimatta se on virkeä ja määrätietoinen rouva, joka herättää aamulla ruokkimaan ja pitää talon muut asukkaat aisoissa. Siitä kuitenkin huomaa, että pentumainen sähläys ja tohelointi on jo jäänyt, ja seikkailujen sijaan se arvostaa jo enemmän rauhallista elämää. Tietenkin toisinaan täytyy vähän riehuakin, mutta melko vähäksi se jää.

"Ai nää löysitki mut."

Ehkä juuri sen takia Misun "seikkailut" ovat riemastuttaneet päiviäni ajoittain paljonkin. Olen hihitellyt sen leikkimiselle milloin minkäkin narun kanssa, naureskellut ihmeellisille nukkumapaikoille ja yllyttänyt niitä leikkimään Rokin kanssa - kunnes minulla menee hermot siihen naukumiseen ja haukkumiseen, ja tiedossa on pieni jäähy liian innokkaasti leikkiville tenaville.

Lintujahdissa

Tällä hetkellä yksi Misun suosikkipaikoista on nukkua digiboksin päällä. Ilmeisesti se on tarpeeksi suojainen ja etenkin lämmin paikka, jonne Rokki ei tule riehumaan. Kerran löysin pienen etsinnän jälkeen pikkukisun hattuhyllyltä: se oli kiivennyt takkeja pitkin laukkujen ja huivien sekaan, ja seuraili sieltä kun kävelin ympäri kämppää etsien kissaa joka paikasta. Toistaiseksi se on jättänyt verhoni rauhaan, mutta yksi kukka on kärsinyt melkoisia vahinkoja, nettipiuhastani puhumattakaan. Tavaroiden paikkaa on pitänyt muutenkin hieman vaihtaa, sillä esimerkiksi korvakorujeni nakkaaminen lattialle ja sitä kautta Rokin pureskeltavaksi vaikutti erityisen hauskalta. Onneksi ne eivät ehtineet tuhota kovin monia koruja - ja onneksi kumpikaan ei syönyt niitä, kunhan vain yrittivät tuunata niitä paremmiksi.

"Hiipparoihan muualle jo sen kameran kanssa."

Tämän viikon lopulla koko konkkaronkka lähtee hoitoon (tosin Misusta ei voi niin sanoa): emäntä matkustaa Helsinkiin sukuloimaan, joten pojat lähtevät vanhempieni luokse ja tytöt Misun omistajan luokse. Pojilla on varmasti hauskaa lenkkeillä isäni kanssa päivät pitkät, enkä usko Millankaan pahastuvan uudesta paikasta ainakaan kovin paljoa. Niistä ikkunoista on hyvä vaania oravia!

Aku nautiskelee maukkaista unista hymyillen

Vieraileva tähtönen

Pari viikkoa sitten laumaamme liittyi pikkukisu. Tarkoituksena oli, että Misu olisi meillä hoidossa ainoastaan viikonlopun verran, mutta edelleen neiti viettää päivänsä täällä.

Misu käväisi meillä tutustumassa uusiin kavereihinsa yhden yön ajan ennen hoitoon tulemista, jotta järkytys ei olisi niin suuri. Suuri se taisi silti olla... Milla ei aluksi sulattanut vierasta kissaa lainkaan, vaan pörhisteli ja kiukutteli aina tilaisuuden tullen - eli oikeastaan koko ajan. Alkuinnostuksen jälkeen Aku tyytyi pitämään etäisyyttä vierailijaan, mutta Rokki ei olisi millään halunnut jättää uutta kaveria rauhaan. Hoitoviikonlopun aikana nelikko kuitenkin tottui toisiinsa jonkin verran: Misu ja Aku eivät kiinnittäneet toisiinsa huomiota, Milla tyytyi komentamaan pienempäänsä vain silloin kun sattuivat ruokakipoille samaan aikaan (nykyään tosin syövät jo sovussa vierekkäin) ja Misu ja Rokki intoutuivat leikkimäänkin.

Penikat jahtaavat valopilkkua

Aku tosiaan ei pahemmin kiinnitä kissoihin huomiota - ilmeisesti Milla on aikoinaan kouluttanut sen hyvin. Se antaa Misun olla ja mennä rauhassa. Rokki on sen sijaan oma, tohelo itsensä ja spurttailee etenkin Misun perässä keittiöstä olohuoneeseen ja takaisin. Välillä se on innostunut jahtaamaan pitkästä aikaa Millaakin, joka kuitenkin laittaa melko nopeasti stopin moiselle touhulle. Muutaman kerran penikat ovat leikkineetkin keskenään, kun Rokin piti vetää pikkukisua hännästä ja korvista, ja kissa puolestaan veteli toheloa korville. Misun kiiman mentyä ohi se ei kuitenkaan enää jaksa katsella Rokkarin kiusaamista niin paljoa, vaan sähähtää pojalle melko nopeaan. Naiset...

Milla suhtautui Misuun kuten arvelinkin: vihaisesti. Se ei aluksi pitänyt yhtään siitä ideasta, että talossa olisi joku toinenkin kissa. Alun ärhentelyjen jälkeen tytöt kuitenkin tulevat jo melko hyvin toimeen keskenään, eli kumpikaan ei liiemmin kiinnitä toiseen huomiota. Pari kertaa Milla on antoi lähdöt pienemmälleen ruokakuppien äärestä, mutta nyt mahtuvat vierekkäin syömään (omista kupeistaan, tietenkin). Misusta tosin välillä selkeästi näkee, että se haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta Millan kanssa, mutta kissani on liian äkäinen vanha rouva sellaiseen touhuun.

Pikkukisu nauttii auringosta

Misu on sopivasti lieventänyt pahaa kissanpentukuumettani. Muutenkin uhosin heti ensimmäisen kerran nähdessäni sen, että nostan kissan reppuun ja vien sen kotia omaksi kissakseni. Omistajanvaihdosta ei ole kuitenkaan tapahtunut, kunhan se vain majailee vieläkin meillä. Yksiössä neljä eläintä ja parhaimmillaan kaksi (tai useampikin) ihminen on kuitenkin välillä hieman liikaa, joten siitä omasta omakotitalosta ja suuresta pihasta on tullut haaveiltua useammankin kuin kerran...

Road trip

Emännän kiireiden (tai tekosyiden) takia nämä kuvat ovat hieman viivästyneet, mutta alla on kuvia parin viikon takaisesta Kemin vierailusta ja Rokin uudesta kaverista. Kuvat ovat taattua kännykkälaatua, lupaamme palata parempilaatuisiin kuviin ja kaivaa kamera piilostaan takaisin käyttöön. :)

Kesän ekoja rusketusrajoja hankkimassa

Kävimme siis isäni ja poikien kanssa Kemissä pari viikkoa sitten. Vierailimme mummoni ja tätini luona, ja samalla tuli tietenkin treenattua autossa matkustamista. Aku joskus pienempänä kärsi parin matkan verran matkapahoinvoinnista, mutta nykyään se matkustaa ilman minkäänlaisia ongelmia (paitsi toisinaan hätä siitä, että se jätetään autoon yksin, on turhankin selkeä); Rokki sen sijaan on jälleen vaikeampi tapaus. Sillä meni alku hyvin, mutta nykyään se on kärsinyt jonkin verran matkapahoinvoinnista ja vaikka se ei oksentelisikaan, siitä kuitenkin näkee selkeästi kuinka kauhuissaan pikkuinen on. Onneksi isä istui takapenkillä poikien kanssa, niin Rokkikin uskaltautui nukkumaan ja rentoutumaan hieman.

Vahtikoira

Mummon luona meitä odotti herkullinen ateria, ja myös pojat olivat hyvin tietoisia siitä. Ennen ruokaa ne ottivat aurinkoa parvekkeella ja ruokailun jälkeen kaksikkokin sai osansa kalasta. Kotioloissa molemmat ovat tottuneet syömään jonkin verran kotiruokaa, sillä lyön ylijääneet ruoat usein poikien kuppeihin roskakorin sijaan. Sen lisäksi kumpikin on kyllä niin ahne varsinkin toisen läsnäollessa, että ei ole niin hirveästi väliä mitä on tarjolla: hyvää se on silti!

Seuraavassa kyläpaikassakin odottikin ruoan sijaan uusi kaveri: tiibetinspanieli tyttö Pipsa, joka sattui olemaan suurin piirtein Rokin ikäinen. Nuoripari intoutuikin leikkimään keskenään ja pari kertaa Akukin spurttaili mukana, mutta sen turhan päällekäyvä tapa leikkiä ei miellyttänyt kaikkia. Aku sitten viettikin suurimman osan ajasta jäähyllä ja seurasi pentujen ystävystymistä.

"Mää tuun mieluummi sylykkyyn"

Reissun jälkeen pojat väsähtivätkin melko hyvin, emännästä puhumattakaan. Tällä(kin) hetkellä kolmikkoni arkea villitsee pikkukisu, jonka hoitoreissu on vähän venähtänyt... Siitäkin Rokki sai uuden kaverin, mutta laittelemme kuvia vierailevasta tähdestä seuraavaan merkintään. Vauhtia ja meteliä ei kuitenkaan meiltä tällä hetkellä puutu!

11 kysymystä Millalle

Koska Milla on ollut melko vähän parrasvaloissa blogin puolella ja emännällä on nyt sopivasti aikaa kahvikupposen kanssa, päätimme toteuttaa Ikisinkku-blogissa olleen haasteen blogikissoille.

1. Kuinka päädyit nykyiseen kotiisi?
Nykyiseen kotiini löysin tieni löytöeläinkodista, jonne vanha pariskunta toi minut saatuaan minut ensin kiinni eräältä mökkialueelta. Olin siis kesäkissa, kunnes valloitin nykyisen perheeni naisten sydämet ja sillä tiellä olen edelleen.

2. Syötkö koskaan raakaa lihaa?
Syön! En muuta söisikään jos vain saisin valita. Hirvenliha on ehdoton suosikkini, ja muistan kyllä vaatia oman osani saaliista kun joku sitä vain paloittelee. Harmi vain, että siitä hirvenlihasta tykkäävät muutkin tässä taloudessa...

3. Oletko ollut koskaan ulkona vapaasti?
Joo, silloin kun olen karannut. Alkuaikoina olin kova tyttö livahtamaan oven raosta kohti naapurin vehreämpiä ruohikkoja, mutta nyt vanhemmiten en enää niin jaksa välittää sellaisesta seikkailusta. Nykyisessä kodissa olen ulkoillut vain valjaissa, sillä ihmiset eivät ole uskaltaneet päästää minua oman onneni nojaan ulos... en kuulemma pärjäisi hetkeäkään.

4. Mitä mieltä olet valjaista?
En erityisemmin tykkää niistä, vaikka olenkin ulkoillut valjaissa ja fleksissä useita kertoja. Yleensä tyydyn silloin makoilemaan ja vahtimaan kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta, mutta ihan sellaiselle lenkille minua ei saa, mistä muutamat ovat haaveilleet. Minähän en pihasta poistu vaaleanpunaisissa hepeneissä.

5. Lempinukkumapaikkasi?
Rokin saapumisen jälkeen ehdottomasti paras paikka on oma kuljetuskoppini, jossa saan jo nykyisin olla rauhassa. En ole kuitenkaan erityisen nuuka nukkumapaikkojen suhteen: nukun mielelläni niin sohvalla, pöydällä, tuolilla, koirien vaatteiden päällä niille varatussa kassissa tai vaikka tyynyn päällä, kunhan olen ensin potkinut emännän pään pois siitä. Kainalopaikkakin on silloin tällöin ihan kiva.

6. Minne ruukaat piiloutua, kun näet, että kuljetuskoppi vedetään esille?
Vaikka nukunkin mielelläni kopissani, en kuitenkaan halua viettää siinä pitkiä (tai edes lyhyitä) matkoja autoon tungettuna. Niinpä livahdan usein sängyn alle piiloon, kun jonnekin pitäisi lähteä. Nuorempana piilouduin monesti päiväpeiton alle, mutta nykyään se on turhan rankkaa.

7. Onko sinulla kissakavereita?
Jostain syystä näyttää, että emäntä yrittää kovasti saada minulle kissakaverin monta vuotta nuoremmasta tytöstä. Minä en ole aivan samaa mieltä. En muutenkaan välitä niin sanotuista kavereista, vaan pidän perhettäni enemmänkin palvelusväkenäni ja se riittää minulle aivan hyvin. Niin kauan kuin minulla on ruokaa, lämmin paikka nukkua ja joku rapsuttajana, voin hyvin antaa ihmisten hetken luulla, että olisimme oikeasti jopa kavereita.

8. Voitko saada vauvoja?
Löytöeläinkodista haettaessa sopimukseen kuului, että minulle ei tule ikinä vauvoja, joten minut on steriloitu. Noissa kahdessa karvattomassa älykääpiössä on kuitenkin minulle aivan tarpeeksi huolehdittavaa ja vahdittavaa, etten enempää edes haluaisikaan.

9. Tottelevatko Ihmisesi sinua niin kuin heidän kuuluu?
Lähes kymmenen vuoden koulutuksen jälkeen voin todeta, että oppi on mennyt melko hyvin perille. Toki palvelussa on aina parantamisen varaa, sillä esimerkiksi nykyisen ruokani vaihtaisin mieluusti kokonaan raakaan hirvenlihaan enkä enää koskaan koskisi kaameaan tölkkiruokaan.

10. Oletko matkustellut paljon?
Olen matkustellut ympäri Suomea aina Saariselältä Turkuun asti, käynyt risteilyllä ja vieraillut jopa Ruotsissa. En kuitenkaan pidä matkustelusta ja nykyään sekin on vähentynyt, sillä perheen lasten kasvaessa joku on monesti jäänyt kotiin katsomaan perääni. Viihdyn paljon mieluummin kotona.

11. Millainen oli edellinen eläinlääkärireissusi?
Tavallinen rokotuskerta, mutta tein kyllä selväksi etten pidä piikeistä. Tai eläinlääkäreistä. Enkä kuljetuskopissa odottamisesta koiria vilisevässä odotusaulassa tai edes matkasta sinne. Paljon mieluummin nukkuisin auringon lämmössä.

Match show 13.5.

Äitienpäivän kunniaksi Rokki asteli näyttelykehään toisen kerran. Kylmän tuulen takia kehässä keikistely ei ollut kovin mukavaa, mutta viimasta huolimatta poika esiintyi reippaasti ja sai punaisen nauhan. Sijoitusta ei tullut, mutta treeni on aina hyödyksi ja olihan tuo mukava tapa viettää sunnuntai.

Janni sai jälleen kunnian esittää Rokki, mutta jossain vaiheessa pitänee itsekin siirtyä kehän laidalta sinne sisäpuolelle parin vuoden tauon jälkeen. Valokuvaajana toimi tällä kertaa Sara.

Ropsu on jo kahdeksan kuukautta vanha jätkä, nopeasti on aika mennyt ja onhan tuo ehtinyt kasvaakin - vaikka pieni miehistyminen ulkomuodollisesti (ja miksei myös päänsisäisesti) olisi tervetullutta. Onhan tässä vielä aikaa! Onnittelut vielä BIS-kehässä hienosti sijoittuneille koirakavereille ja erityisesti Femille, joka edusti hienosti harjakoiria kun muut eivät tällä kertaa niin pitkälle päässeet. :)

Sateinen kevätpäivä

... on hyvä viettää rentoutuen:

Onneksi kuitenkin aurinko paistoi sen verran, että pystyimme poikien kanssa käymään kunnon lenkillä ja sen jälkeen olikin "siivouspäivä": kynsien leikkaus, trimmaus, pesu ja harjaus. Kyseiset toimenpiteet eivät ole liiemmin herrojen mieleen, mutta tänään molemmat käyttäytyivät melko nätisti ja Rokkikin saatiin komeaksi ilman suuria erimielisyyksiä. Kyllä ne taas hetken aikaa tunnistaa kiinanharjakoiriksi!

Harjispoika sairastaa

Yksi meidän porukasta on pikkuisen kipeänä, nimittäin Aku. En tiedä mitä se on suuhunsa saanut, mutta maha on kipeänä ja aamu on sujunut välillä yökkäillen. Ruoka tai namit eivät maistu, vettä se on sentään hieman juonut ja kovasti yrittää jatkuvasti jonnekin lämpimään nukkumaan. Maha ei tosin pidä enää outoa ääntä ja yökkäilytkin ovat ainakin toistaiseksi loppuneet, joten toivottavasti pienet unet tuossa jalkani vieressä auttaisivat ja paha olo on tiessään kun poika herää. Ei ole kiva katsella, miten toinen on täysin maansa myynyt ja kulkee säälittävän näköisenä. Toisaalta se jaksoi hieman komentaa jo Millaa ja Rokkia kauemmas ja nuorempana Akulla oli välillä tällaisia päiviä, jolloin maha oli jostain syystä kipeä mutta meni nopeasti ohi, joten emme huolestu vielä. Eiköhän tämäkin nopeasti kärsitä pois.

Pakko kuitenkin myöntää, että herätyskelloa parempi herätys on se, kun tajuaa jonkun oksentavan sänkyyn ja on kiire saada sotkija alas sängystä. Pyykkitupa jouduttiin kuitenkin taas varaamaan, mutta onpahan puhtaat lakanat illalla.

Emännän vieresä on kiva nukkua, jos se ei kuvvais jatkuvasti

Joku aika sitten Rokki jouduttiin käyttämään eläinlääkärillä hampaiden takia, sillä maitohampaat eivät vain suostuneet lähtemään pysyvien hampaiden tieltä. Kaikenkaikkiaan siltä poistettiin seitsemän hammasta: kaikki kulmurit ja kolme etuhammasta. Hampaat olivat kuulemma tiukassa ja olin huomannut sen itsekin, sillä luut, leikit ja epätoivoiset nitkutusyritykset eivät tuottaneet minkäänlaista tulosta. En saanut kotikonstein yhtäkään hammasta liikkumaan, vaikka Akulta aikoinaan irtosi kaikki hampaat ilman sen suurempia tappeluita. Pari Rokin irronnutta etuhammasta on tullut aikaisemmin vastaan, mutta onneksi purukalusto on nyt siltä osin kunnossa.

Ja Rokilla on muuten tosi tylsää kun isoveljeä ei saa nyt kiusata. Onneksi peittojen keskellä on aina kiva pyöriä ja peuhata vaikka yksinkin.

Millalta ruokaisat terveiset. Vahtikissa!