Uimaan!

Kuvat ovat parin viikon takaiselta uintireissulta, kun kävimme porukalla Toppilan rannassa kahlaamassa. Vesi oli yllättävän korkealla, joten pojat matkustivat särkälle ja pois turvallisesti sylissä (samalla kun me kolme kastelimme lahkeemme).

Rokki lähti poikien kanssa hieman syvemmälle, samalla kun me jäimme Akun kanssa aivan matalikkoon pyörimään. Aku on tosiaan uinut viiden vuoden aikana ainoastaan kerran ja silloinkin "vahingossa", kun se päätti syöksyä pelastamaan minut vedestä ja huomasikin yllättäen itse olevansa pulassa. Pikkuisen paniikin takia uiminen oli avutonta räpistelyä, ja katsoin parhaimmaksi napata poika syliin turvaan. Tälläkään kertaa Aku ei kahlannut edes kovin syvälle, mutta Rokki sen sijaan pinkoi muiden perässä.

Uimiseksi ei Rokinkaan räpistelyä voinut sanoa, mutta kyllä se kasteli itsensä kokonaan. Rannalle olikin sitten kova hoppu kun pojat kääntyivät takaisin, ja pian pyyhkeen sisällä värjöttelikin märkä harjispoju. Ilta ei ollut kaikkein paras ajankohta kylmän tuulen takia, mutta saimme tehtyä edes pienen reissun rannallekin. Kyseinen ranta on siis pari särkkää Toppilan ulkoilualueen edustalla, ja sitä asuttavat pääasiassa lokit ja muut linnut. Silloin tällöin olen nähnyt alueella muitakin koiria omistajiensa kanssa, ja pari kertaa jopa perheitä uimassa. Suosittelen uimista varten kuitenkin vieressä olevaa Nallikarin rantaa, on huomattavasti mukavampaa kun ei tarvitse väistellä lintujen jätöksiä.

Emännän pikkune hylje

Kemi KV 2012

21.7.-22.7. oli vuorostaan Kemin kansainvälisen näyttelyn vuoro, Rokki lähti lauantaina Jannin mukana Kemiin ja sunnuntaina oli harjisten kehä. Tämän kirjoituksen kuvista kiitokset Royalette's kennelille. :)

Itse en tällä kertaa lähtenyt mukaan, joten minulla ei ole sen kummempaa tietoa näyttelyiden kulusta tai Rokin käytöksestä. Edelleen pentua kiinnostaa kaikki muu paitsi oleellinen, ja hihnassa tulee vedettyä muiden koirien perässä ja niiden luo. Ilmeisesti Rokki on kuitenkin sen verran asiallisesti käyttäytynyt, ettei ole tuomarin edessä alkanut temppuilla. Muiden koirien seurassa Rokki onkin sitten käsitykseni mukaan käyttäytynyt omalla, tohelolla tavallaan, ja naistenmiehen eleitä on havaittavissa...

Tuloksena jälleen JUN-EH. Tuomarina Pirjo Aaltonen: "Mittasuhteiltaan sopusuhtainen, ääriviivoiltaan tyypillinen nuori uros. Riittävä pään pituus. Riittävät kulmaukset. Iho hieman punoittaa. Voisi esittää liikkeensä paremmin, kiskoo hihnassa. Liikkuu hyvin takaa, edestä hieman kapeasti. Kantaa häntäänsä ajoittain hyvin."

Nakkaan tähän nyt mukaan Rokin arvostelun Oulun kansainvälisestä näyttelystäkin, kun en sitä aikaisemmin uskaltanut lainata kovin tarkkaan ulkomuistista (tuomarina Steven H. Seymour): "Masculine young dog. Lovely size & good bodyshape. Nice dark eye. Large well placed ears. Very good feet. Bodylenght is good. Tailset could be higher. Skin condition could be better. Movement a little close in front."

Seuraavaksi Rokilla onkin tiedossa näyttelyreissu Liminkaan syyskuun alussa.

Oulu KV 2012

Nyt, 14.7. - 15.7. Oulussa on meneillään kansainvälinen koiranäyttely. Kiinanharjakoirien kehä oli aamupäivällä lauantaina, ja Rokki siis lähti Jannin luo laitettavaksi päivää aikaisemmin. Aluksi en ollut varma pääsisinkö itsekin kehän laidalle, mutta onneksi lopulta seikkailin Äimäraution raviradallla ennen kiinanharjakoirien kehää (ja hypistelin myyntikojujen tuotteita).

Sää ei varsinaisesti ollut se kaikkein paras, vaikka huonommissakin olosuhteissa on näyttelyissä käyty. Tuuli oli kova ja välillä satoi vettä rankasti - mutta vain minuutin tai pari, kunnes aurinko tuli taas esiin. Kylmä tuuli teki kuitenkin tehtävänsä ja sai nakut koirat hieman palelemaan, vaikka Rokin tapauksessa myös jännitys saattoi vaikuttaa asiaan. Tänään oli pojan ensimmäinen kerta virallisessa kehässä ja kokemus saattoi olla melko uuvuttava, sillä tuollaisessa näyttelyssä koiria ja ihmisiä on paljon.

Janni siis esitti jälleen Rokin. Rokkari ei ollut erityisen yhteistyöhaluinen, mutta kävely kuitenkin parani loppua kohden. Seisominen sen sijaan olisi voinut sujua paremminkin, joten meille tuli lisää treenailtavaa kotioloissa. Pöydällä Rokki ainakin minun silmiini näytti käyttäytyvän asiallisesti ja antoi tuomarin tutkia itsensä, mutta kyllä siitä huomasi tilanteen jännittävän.

Tuloksena hienosti JUN-EH eikä arvostelussakaan ollut valittamista, vaikka kilpailuluokassa Rokki ei enää sijoittunutkaan. Emäntä on ylpeä! Kehäkäyttäytymisessä on parantamisen varaa, joten sitä ei auta kuin alkaa treenata enemmän. Komea nulikka pojusta on kasvamassa. Sanallinen arvostelu on Jannilla, joten sitä en kovinkaan paljoa uskalla siteerata, jotten vahingossakaan muistele omiani. Tuomari kuitenkin kehui mm. Rokin korvia ja silmiä, mutta moitti jonkin verran etuliikkeitä.

Rokki veljensä kanssa odottelemassa omaa vuoroa

Myyntikojuista mukaan tarttui uusi panta, sillä entinen "pentupanta" takuttaa Rokin hiukset, ja alkaahan ikääkin olla jo sen verran ettei pentupantaa voi enää käyttää. Itse poika ei ole joutanut vielä kotiin. Aku onkin nautiskellut yksinolosta täysin rinnoin, sillä se saa kaiken huomion kokonaan itse. Kävimme Akun kanssa perjantaina vanhempieni luona syömässä ja tervehtimässä Ruotsin sukulaisia, ja poika pääsi eilen ekstralenkillekin. Pitihän meidän jotain hauskaa tehdä pitkästä aikaa ilman pientä riiviötä, mutta varmasti on vanhalla äijälläkin hieman ikävä pikkuveikkaa!

Toppilan auringonpalvojat

Kotimme piha (eli valtava "metri kertaa metri" -nurmikko) on loistavassa paikassa: aurinko paistaa siihen suunnilleen päivä kolmesta ilta kahdeksaan. Aurinkoisina päivinä siirrymme siis pihalle juomien kanssa, tosin välillä pitää jokaisen jäähytellä sisällä. Piha on sen verran suojaisa, ettei siihen tuule, ja etenkin Aku on huono siirtymään varjoon välillä. Se makaa itsepintaisesti auringossa kunnes se viedään sisälle vilvoittelemaan.

Rokki on kunnostautunut vahtikoirana. Enää se ei tosin hauku jokaista ääntä ja liikettä, mutta ensimmäisenä päivänä kaikki erikoinen sai sen kiljumaan. Tenava ei osaa haukkua tai murista kovinkaan vakuuttavasti, vaan se nimenomaan kiljuu ja pikkuisen koittaa örähtää samalla kun Aku silloin tällöin ilmoittaa pihan vartijoista pikkuisen miehekkäämmin. Onneksi ne nykyään antavat ihmisten liikkua pihalla pääasiassa ilman häiriötä ja tyytyvät vain seuraamaan näitä rauhassa. Naapurisovun ja emännän korvien kannalta on ihan mukavaa, että Rokkikukko osaa välillä olla hiljaakin.

...vähäsen myös Koskelan auringonpalvojia

Rokkari täytti eilen 10 kuukautta, iso poika jo! Kriiseilin jälleen yksi päivä siitä, mihin tämä aika on oikein kadonnut - en minä vielä halunnut pentuajasta luopua! Toisaalta on mukavaa kun pyykkikoriin ei lennä sukkia joka päivä ja vessapaperiakin kuluu huomattavasti vähemmän kun poika on tajunnut jättää kämpän kuivaksi. Viikonloppuna on myös tiedossa Rokin ensimmäinen virallinen näyttely täällä Oulussa. Poika lähtee perjantaina Jannille laittautumaan komeaksi, ja ilmoittelemme varmasti myöhemmin, miten hienosti se hurmasi ihmiset (ja kuinka monta uutta kaveria se sai).

Täällä taas!

Helsingin reissu on takana ja pojatkin ovat palanneet takaisin kotiin vanhempieni luota. Vanha läppärini päätti myös lähteä hieman pidemmälle lomalle ja hajosi, joten pariin viikkoon meillä ei oikeastaan ollut mahdollisuutta kirjoitella kuulumisia. Eilen kuitenkin saapui uusi kone, joten kirjoittelu voi jatkua taas!

Lopulta tuli kunnon kesä pohojoseenki

Ikävä kyllä muutamat kuvat, jotka oli tarkoitus ajan kanssa lisätä tänne, ovat nyt vanhan koneen kovalevyllä enkä ole vielä saanut sitä käsiini. Niitäkin otoksia toivottavasti siis nähdään täällä, vaikka etenkin kauniina kesäpäivinä tulee helposti räpsittyä paljon lisääkin.

Kesäkuu oli pääasiassa melko koleaa meillä päin, joten heinäkuun ensimmäisen päivän helteet otettiin innolla vastaan. Olemme ottaneet kilpaa aurinkoa pihalla (tai no minä ja Aku, Rokki on keskittynyt leikkimään ruohonleikkuria), mutta pojat eivät ole vielä heittäneet talviturkkejaan pois. Aku tuskin heittääkään, Rokista en ole vielä täysin varma. Voi olla että sitäkin joutuu hetken suostuttelemaan.

Milla majailee edelleen Misun kanssa sen omistajan, Markon, luona. Jostain kumman syystä Milla tuntuu viihtyvän nykyään paremmin kyseisen henkilön seurassa ja juoksee Markoa eikä suinkaan minua vastaan. Mummoni analysoi tilanteen omalla tavallaan: "Se tietty pelekää et viet sen kottiin ja pyssyy siksi kaukana susta." No, Millalla on kivaa hoidossa ja niin kauan kuin se ei tuhoa paikkoja tai aiheuta harmaita hiuksia, saa se myös hieman venyttää lomaansa. Tytöt tulevat nykyään paremmin toimeen ja jopa leikkivätkin välillä, joten mikäs siinä.

Pusu isoveikalle, vaikkei se nii tykkääkään

Tämä oli nyt vain tällainen muistutus siitä, että hengissä olemme edelleen. Eihän meidän päivitystahti muutenkaan ole ollut erityisen vaikuttavaa. :)

Pikkukisun seikkailut

Pitäisiköhän Misulle tehdä pian oma tunniste blogiin, kun sekin tuntuu esiintyvän täällä jonkin verran... :D

Moni ei ole uskonut, että Milla täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Jenkkakahvoista huolimatta se on virkeä ja määrätietoinen rouva, joka herättää aamulla ruokkimaan ja pitää talon muut asukkaat aisoissa. Siitä kuitenkin huomaa, että pentumainen sähläys ja tohelointi on jo jäänyt, ja seikkailujen sijaan se arvostaa jo enemmän rauhallista elämää. Tietenkin toisinaan täytyy vähän riehuakin, mutta melko vähäksi se jää.

"Ai nää löysitki mut."

Ehkä juuri sen takia Misun "seikkailut" ovat riemastuttaneet päiviäni ajoittain paljonkin. Olen hihitellyt sen leikkimiselle milloin minkäkin narun kanssa, naureskellut ihmeellisille nukkumapaikoille ja yllyttänyt niitä leikkimään Rokin kanssa - kunnes minulla menee hermot siihen naukumiseen ja haukkumiseen, ja tiedossa on pieni jäähy liian innokkaasti leikkiville tenaville.

Lintujahdissa

Tällä hetkellä yksi Misun suosikkipaikoista on nukkua digiboksin päällä. Ilmeisesti se on tarpeeksi suojainen ja etenkin lämmin paikka, jonne Rokki ei tule riehumaan. Kerran löysin pienen etsinnän jälkeen pikkukisun hattuhyllyltä: se oli kiivennyt takkeja pitkin laukkujen ja huivien sekaan, ja seuraili sieltä kun kävelin ympäri kämppää etsien kissaa joka paikasta. Toistaiseksi se on jättänyt verhoni rauhaan, mutta yksi kukka on kärsinyt melkoisia vahinkoja, nettipiuhastani puhumattakaan. Tavaroiden paikkaa on pitänyt muutenkin hieman vaihtaa, sillä esimerkiksi korvakorujeni nakkaaminen lattialle ja sitä kautta Rokin pureskeltavaksi vaikutti erityisen hauskalta. Onneksi ne eivät ehtineet tuhota kovin monia koruja - ja onneksi kumpikaan ei syönyt niitä, kunhan vain yrittivät tuunata niitä paremmiksi.

"Hiipparoihan muualle jo sen kameran kanssa."

Tämän viikon lopulla koko konkkaronkka lähtee hoitoon (tosin Misusta ei voi niin sanoa): emäntä matkustaa Helsinkiin sukuloimaan, joten pojat lähtevät vanhempieni luokse ja tytöt Misun omistajan luokse. Pojilla on varmasti hauskaa lenkkeillä isäni kanssa päivät pitkät, enkä usko Millankaan pahastuvan uudesta paikasta ainakaan kovin paljoa. Niistä ikkunoista on hyvä vaania oravia!

Aku nautiskelee maukkaista unista hymyillen

Vieraileva tähtönen

Pari viikkoa sitten laumaamme liittyi pikkukisu. Tarkoituksena oli, että Misu olisi meillä hoidossa ainoastaan viikonlopun verran, mutta edelleen neiti viettää päivänsä täällä.

Misu käväisi meillä tutustumassa uusiin kavereihinsa yhden yön ajan ennen hoitoon tulemista, jotta järkytys ei olisi niin suuri. Suuri se taisi silti olla... Milla ei aluksi sulattanut vierasta kissaa lainkaan, vaan pörhisteli ja kiukutteli aina tilaisuuden tullen - eli oikeastaan koko ajan. Alkuinnostuksen jälkeen Aku tyytyi pitämään etäisyyttä vierailijaan, mutta Rokki ei olisi millään halunnut jättää uutta kaveria rauhaan. Hoitoviikonlopun aikana nelikko kuitenkin tottui toisiinsa jonkin verran: Misu ja Aku eivät kiinnittäneet toisiinsa huomiota, Milla tyytyi komentamaan pienempäänsä vain silloin kun sattuivat ruokakipoille samaan aikaan (nykyään tosin syövät jo sovussa vierekkäin) ja Misu ja Rokki intoutuivat leikkimäänkin.

Penikat jahtaavat valopilkkua

Aku tosiaan ei pahemmin kiinnitä kissoihin huomiota - ilmeisesti Milla on aikoinaan kouluttanut sen hyvin. Se antaa Misun olla ja mennä rauhassa. Rokki on sen sijaan oma, tohelo itsensä ja spurttailee etenkin Misun perässä keittiöstä olohuoneeseen ja takaisin. Välillä se on innostunut jahtaamaan pitkästä aikaa Millaakin, joka kuitenkin laittaa melko nopeasti stopin moiselle touhulle. Muutaman kerran penikat ovat leikkineetkin keskenään, kun Rokin piti vetää pikkukisua hännästä ja korvista, ja kissa puolestaan veteli toheloa korville. Misun kiiman mentyä ohi se ei kuitenkaan enää jaksa katsella Rokkarin kiusaamista niin paljoa, vaan sähähtää pojalle melko nopeaan. Naiset...

Milla suhtautui Misuun kuten arvelinkin: vihaisesti. Se ei aluksi pitänyt yhtään siitä ideasta, että talossa olisi joku toinenkin kissa. Alun ärhentelyjen jälkeen tytöt kuitenkin tulevat jo melko hyvin toimeen keskenään, eli kumpikaan ei liiemmin kiinnitä toiseen huomiota. Pari kertaa Milla on antoi lähdöt pienemmälleen ruokakuppien äärestä, mutta nyt mahtuvat vierekkäin syömään (omista kupeistaan, tietenkin). Misusta tosin välillä selkeästi näkee, että se haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta Millan kanssa, mutta kissani on liian äkäinen vanha rouva sellaiseen touhuun.

Pikkukisu nauttii auringosta

Misu on sopivasti lieventänyt pahaa kissanpentukuumettani. Muutenkin uhosin heti ensimmäisen kerran nähdessäni sen, että nostan kissan reppuun ja vien sen kotia omaksi kissakseni. Omistajanvaihdosta ei ole kuitenkaan tapahtunut, kunhan se vain majailee vieläkin meillä. Yksiössä neljä eläintä ja parhaimmillaan kaksi (tai useampikin) ihminen on kuitenkin välillä hieman liikaa, joten siitä omasta omakotitalosta ja suuresta pihasta on tullut haaveiltua useammankin kuin kerran...